tiistai 3. joulukuuta 2013

My first year in Finland by Akosua Osei Owuso


Valmistavan luokan oppilas Akosua Osei Owuso kertoo ensimmäisestä vuodesta suomalaisessa koulussa:
(suomenkielinen käännös alla)

“When I first came to Finland in December 2012 it was very dark and cold in here. But it was ok as I like darkness. One thing I noticed was that everybody was staring at me. But when I came to the primary school of Malminkartano everybody was friendly to me.  However getting friends wasn’t easy in the beginning. Our teacher told us to be friendly and play together, but it didn’t seem to work. Luckily my sister was in the same school and I could play with my sister´s friends. Then the situation started to change in our class and also new pupils arrived and we all became very friendly. Now we play and talk together and we have good time at school.

The school in Finland is really different than in Ghana. In Ghana I had 40 classmates, but in Finland there’s less. Then for example in Ghana when we have lunch, two pupils will go and get the food from the kitchen and share it to us. When we are finished the two pupils will take the dishes to the kitchen and wash all the dishes. Another thing is that when the school day is over in Ghana, there will be a food-seller, chocolate-seller and ice cream –seller waiting for you outside the school yard. In Finland there wasn’t any.

Sometimes I miss my friends in Ghana and I think what they are doing now. It is difficult to reach them and I don’t know how they are doing. The good thing in living in Finland is that the school is good and I’m learning a lot.  During the first year I’ve learnt Finnish language and now I can communicate at school and understand something from Finnish TV programs.  The year 2014 I’ll start in another school with Finnish speaking children.  That feels exiting and awful, but I’m happy too.”

Kun tulin ensimmäisen kerran Suomeen joulukuussa 2012, oli hyvin pimeää ja kylmää. Mutta se oli ok, sillä pidän pimeydestä. Täällä huomasin, miten kaikki tuijottivat minua.  Mutta kun tulin Malminkartanon ala-asteen kouluun kaikki olivat ystävällisiä minulle. Ei kuitenkaan ollut helppoa saada ystäviä aluksi. Opettajamme kehotti meitä olemaan ystävällisiä ja leikkimään yhdessä, mutta se ei näyttänyt toimivan. Onneksi siskoni oli samassa koulussa, joten pystyin pelaamaan hänen ystävien kanssa. Sitten tilanne alkoi muuttua luokassamme, luokkaan tuli myös uusia oppilaita ja me kaikki olimme ystävällisiä toisillemme.  Nyt me pelaamme ja juttelemme yhdessä ja meillä on hauskaa koulussa.

Koulu Suomessa on hyvin erilainen kuin Ghanassa. Ghanassa minulla oli 40 luokkakaveria, mutta Suomessa on vähemmän. Ja esimerkiksi kun Ghanassa meillä oli lounas, kaksi oppilasta meni hakemaan keittiöstä ja jakoi sen meille. Kun olimme syöneet, kaksi oppilasta vei astiat keittiöön ja tiskasivat astiat. Toinen juttu oli, että kun koulupäivä oli ohi Ghanassa, koulun pihan ulkopuolella odotti ruokamyyjä, suklaamyyjä ja jäätelömyyjä. Suomessa ei ollut niin.

Joskus ikävöin ystäviäni Ghanassa ja ajattelen mitä he tekevät. On vaikea tavoittaa heitä, enkä tiedä mitä heille kuuluu. Hyvä asia Suomessa asumisessa on, että koulu on hyvä ja opin paljon. Ensimmäisen vuoden aikana olen oppinut suomen kieltä ja nyt voin kommunikoida sillä koulussa ja ymmärrän jotain suomenkielisistä tv-ohjelmista. Vuoden 2014 aloitan uudessa koulussa suomea puhuvien oppilaiden kanssa. Se tuntuu jännittävältä ja kamalalta, mutta olen myös iloinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti