sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Aurinkoista kesää!

Aurinkoista ja rentouttavaa kesää blogin seuraajille!

Kiitokset lukuvuodesta, elokuussa jälleen uusia kirjoituksia koulustamme.



Terveisiä valmistavalta (4-6E) luokalta!

Luokassa on opiskeltu ahkerasti suomea koko kevätlukukausi. Yksi tammikuussa  saapuneista  oppilaista on Satya Gomez. Satya on neljäsluokkalainen ja muutti Suomeen Columbiasta. Seuraavaksi Satya kertoo millainen kokemus on ollut tulla valmistavalle luokalle.

“When I came to Finland in December I didn’t like to be here, because it was dark and cold. I also didn’t have any friend here and I wanted to be with my friends in Colombia. The first day that I came to Malminkartanon Ala-aste everything here was looking really strange and I was feeling I was feeling like if I where something strange. When some more new girls came and became a bit more comfortable. And after a while I became very good friends with them. With the Finnish language I was like “Ou my god!” this is just crazy with that “Ä”,” Y”, and “ Ö”. I was telling myself “This is too difficult, I’ll never gonna learn Finnish. But now I’m learning Finnish and it’s not as much difficult as I was imagining. With the school lunch I was like “What is this??!!”, because in Colombia you bring chips & Coca Cola to the school and you eat them during the break. When the teacher gave us the timetable I was really surprised because in my school in Colombia we use to enter at 6.45 am and go home at 2:45pm. First there was two lessons (one lesson 60 min) and 30 minutes break, then 4 lessons and 15 minutes break. Then after one more lesson we go home. I think that all here is different and kind of strange compared to Colombia, but if you go to Colombia it’s obvious that you would think the same. Now I feel more great and comfortable because all the people here have been really friendly with me. I’m still missing my friends, but thanks to facebook and skype I can talk with them . After all everything all is better.”

”Kun tulin Suomeen joulukuussa, en tykännyt olla täällä, koska oli pimeää ja kylmää. Minulla ei myöskään ollut yhtään ystävää täällä ja halusin olla ystävieni kanssa Columbiassa. Ensimmäisenä päivänä kun tulin Malminkartanon ala-asteelle kaikki täällä näytti todella kummalliselta ja minusta tuntui aivan kuin minäkin olisin ollut jotenkin kummallinen. Kun joitain uusia tyttöjä tuli lisää aloin tuntea oloni mukavammaksi. Ja vähän ajan päästä meistä tuli todella hyviä ystäviä. Suomen kielestä ajattelin, että ”Ou my god!” tämä on ihan hullua ”Ä”:n, ”Y”:n ja ”Ö”:n kanssa. Ajattelin: ”Tämä on liian vaikeaa, en koskaan opi suomea.” Mutta nyt olen oppimassa suomea, eikä se ole niin vaikeaa kuin kuvittelin. Kouluruokailussa ajattelin ”Mitä tämä on??!!”, sillä Columbiassa tuodaan itse kouluun sipsejä ja Coca-Colaa  ja ne syödään välitunnilla. Kun opettaja antoi meille lukujärjestykset, olin todella hämmästynyt , sillä Columbiassa menimme kouluun  6.45 aamulla ja lähdimme kotiin 14.45.
 Ensin oli kaksi oppituntia (yksi oppitunti 60min) ja 30 minuutin tauko, sitten 4 oppituntia ja 15 minuutin tauko. Sitten vielä yksi oppitunti, jonka jälkeen lähdimme kotiin. Mielestäni kaikki täällä on erilaista ja outoa verrattuna Columbiaan, mutta on selvää, että jos menisit Columbiaan ajattelisit samalla tavalla.  Nyt minusta tuntuu paremmalta ja mukavalta, koska kaikki ihmiset täällä ovat olleet todella ystävällisiä minua kohtaan. Ikävöin vielä ystäviäni, mutta kiitos facebookin ja skypen voin jutella heidän kanssaan. Lopulta kaikki on paremmin.”